Yksinolo-ongelma vai eroahdistus?

Barbetin rotukuvauksissa on pitkään ollut tieto siitä, että seurallisena ja omistajaansa kiintyvänä koiran sillä voi ilmetä eroahdistusta. Koiran yksinoloon voi liittyä eriasteisia ongelmia ja niiden ratkaisemiseksi ja ymmärtämiseksi on hyvä ymmärtää niiden eroja.

Eroahdistusta vai yksinolo-ongelma?

Koiran eroahdistusta pidetään nykyään diagnosoitavana tilana, jonka hoitamiseen/parantamiseen tarvitaan usein lääkitystä ja/tai käytösterapiaa.

Lievemmälle ongelmakäytökselle, jota yksinolon yhteydessä voi esiintyä, ei ole vakiintunutta termiä, mutta sitä voi kutsua yksinolo-ongelmaksi. Tarkkaa rajaa näiden välille ei voi tietenkään aina vetää, ja yksinolo-ongelma voi pitkittyessään, ja ilman että sitä korjataan, muuttua eroahdistukseksi. Eroa voisi ehkä verrata ihmisillä masennus-sairauteen ja normaaliin, elämään kuuluvaan alakuloon tai suruun.

Molemmissa esiintyy ainakin osin samoja oireita ja ongelmakäytöstä. Eroa on sillä, mistä käytös johtuu, kuinka syvällä se on koiran psyykessä ja kuinka sitä hoidetaan. Yksinkertaistaen voisi ajatella että yksinolo-ongelma on ehkä enemmän ympäristön kuin koiran ongelma, kun taas eroahdistus on koiran ongelma joka aiheuttaa ongelman myös ympäristölle.

Tyypillisiä yksinoloon liittyviä ongelmakäyttäytymisiä ovat mm. haukkuminen, ulvominen, kodin irtaimiston – tai jopa seinien ja ovien – tuhoaminen, ja tarpeiden tekeminen sisälle.

 

Yksinolo-ongelma

Yksinolo-ongelmaksi voisi luokitella tilanteet joissa koiran ongelmallinen käytös johtuu pääasiassa siitä, että
a) koira reagoi johonkin ulkoiseen ärsykkeeseen (esim. näkee koiran ikkunasta, kuulee ääniä rappukäytävästä)
b) koira toteuttaa mieleistään käytöstä, jonka tietää olevan kiellettyä, mutta käyttää hyväkseen valvonnan puutetta yksin ollessaan (esim. tavaroiden pureskelu, ruoan varastaminen).
c) koira purkaa energiaansa ja tylsyyttä, koska sen elämässä ei ole tarpeeksi mielekästä tekemistä ja fyysistä liikuntaa
d) koira on pentu, ja tekee jotain ei-toivottua uteliaisuudestaan tai koska se ei ole oppinut sen olevan kiellettyä.
e) koira on vasta pentu, eikä ole oppinut vielä sisäsiistiksi, tai aikuisen koiran sisäsiisteyskasvatus on jäänyt puutteelliseksi.
f) koiralla on jokin sairaus tai kiputila, joka aiheuttaa käytöksen. Esim. sairaudet, sterilointi ja vanhuus voivat vaikuttaa koiran pidätyskykyyn.

Koira saattaa tehdä näitä asioita myös omistajan kotona ollessa. Käytös voi kuitenkin lisääntyä yksinolon myötä, kun tylsyys lisääntyy ja/tai koiralla on enemmän aikaa toteuttaa ei-toivottua käytöstä kun sitä ei olla vahtimassa ja kieltämässä.
Näihin tapauksiin voidaan vaikuttaa usein melko tehokkaasti poistamalla käytöksen aiheuttama/laukaiseva tekijä. Aina käytöksen muuttaminen ei ole helppoa, eikä tuloksia välttämättä saavuteta nopeasti. Esim. koiralle mieluisan käytöksen estäminen voi olla hankalaa, jos siitä on tullut tapa, ja koira osaa käyttää yksinoloa hyväkseen. Aikuisen koiran puutteellisen sisäsiisteyskasvatuksen korjaaminen voi myös olla pitkähkö prosessi.  

Eroahdistus

Eroahdistuksessa käytöksen laukaiseva tekijä on pääosin koiran ahdistus siitä, että se on erossa omistajasta. Levottomuus saattaa alkaa jo siinä vaiheessa kun koira huomaa/tietää omistajan lähtevän, ja se voi ilmetä fyysisinä oireina, esim. läähättämisenä, vapisemisena, vinkumisena, kuolaamisena ja nopeutuneena sydämen sykkeenä. Eli koiran stressitason nousu alkaa jo ennen yksin jäämistä, ja on usein korkeimmillaan ensimmäisen puolen tunnin aikana. Yksinolon aikana koira saattaa välillä rauhoittua, mutta ahdistus voi taas lisääntyä, kun koira havahtuu uudestaan yksinoloonsa.

Eroahdistus voi suuntautua vain yhteen perheenjäseneen, ja silloin oireita voi esiintyä myös silloin kun muut perheenjäsenet ovat paikalla. Koira saattaa myös oppia pelkäämään yksinjäämistä ennakolta, ja seurata omistajaa kotona hermostuneena joka paikkaan ja hakea jatkuvasti kontaktia. Koira on sosiaalinen eläin ja kiintymys omistajaan on normaalia, mutta yliriippuvuus johtaa koiran epävarmuuteen levottomuuteen kun se joutuu eroon omistajasta.

Vaikka ongelmakäytös on varsinkin lopputuloksen suhteen usein samankaltaista kuin yksinolo-ongelmaisella koiralla, tietyt piirteet ovat tyypillisiä eroahdisteisella koiralla

a) ulvominen ja haukkuminen ovat eroahdisteisella koiralla usein pitkään jatkuvia, alkavat yleensä heti omistajan lähdettyä, eivätkä riipu ulkoisesta ärsykkeestä.

b) omaisuuden rikkominen kohdistuu eroahdisteisella koiralla usein ikkunoiden karmeihin ja/tai oviin kun koira pyrkii pääsemään omistajan perään tämän lähdettyä. Koira saattaa raapia tai purra ovea/ikkunan karmia tai seinää jopa niin intensiivisesti, että vahingoittaa itsensä.

c) tarpeiden teko tapahtuu usein pian sen jälkeen kun omistaja on lähtenyt. Se ei siis tyypillisesti liity lainkaan koiran tarpeeseen tehdä asioitaan. Koira saattaa tehdä asiat myös huonekaluille.

Diagnosointi

Diagnosointi perustuu koiran oireiluun ja sen käytöksen tarkkailuun, mielellään myös videoimalla koiraa sen ollessa yksin. Diagnoosin voi tehdä esim. eläinlääkäri, ongelmakoirakouluttaja tai muu asiaan perehtynyt henkilö. Kuten sanottu, tarkkaa rajaa eroahdistuksen ja muun yksinolo-ongelman välille ei aina voi vetää, ja ongelma käytös vaihtelee portaattomalla asteikolla. Eri asteisten syiden ja hoitovaatimusten vuoksi olisi kuitenkin hyvä ymmärtää kummasta ongelmasta lähinnä on kyse.

 Mistä eroahdistus johtuu?

Vaikka eroahdistus ei suoraan periydy, alttius siihen on todettu olevan jossain määrin perinnöllistä. Tämän vuoksi vaikeasti eroahdisteisen koiran käyttämistä jalostukseen ei suositella. Mikäli vanhemmilla tiedetään olleen eroahdistusta (tai vaikeita yksinolo-ongelmia ilman tutkimusta ja diagnoosia), kannattaa koiran yksinoloharjoitteluun panostaa erityisen paljon.

Eroahdistus voi johtua pennun varhaisista traumaattisista kokemuksista, esim. jos se on jäänyt yksin ilman turvaa pelottavaan tilanteeseen. Varsinkin pennun herkkyysvaiheessa (n. 6-12 vko) kokemat pelot voivat johtaa siihen, että pennulle ei kehity normaalia itseluottamusta vaan se oppii liian riippuvaiseksi emon/omistajan turvasta.

Suuret muutokset koiran elämässä voivat laukaista eroahdistuksen myös vanhemmalla iällä. Esimerkiksi omistajan tai asunnon vaihto, tai jokin muu huomattava muutos koiran rutiineissa voivat johtaa eroahdistukseen.

Miten yksinolo-ongelmaa ja eroahdistusta voi ennalta ehkäistä?

Opettelu yksinoloon ja itseluottamuksen rakentaminen
Pentua pitää alkaa opettamaan yksinoloon heti sen tultua uuteen kotiin! Kasvattaja voi pehmentää emästä ja sisaruksista eroa jo sitä ennen totuttamalla pentuja olemaan erossa näistä pieniä hetkiä kerrallaan ja pennun ehdoilla.

Opettelu aloitetaan pikku hiljaa ja yksinoloaikaa ja olosuhteita (aidan takana, näköyhteys, toisessa huoneessa, kotoa poistuminen) lisätään vähitellen. Koiran ei myöskään anneta seurata omistajaa kotona koko ajan (koiran ei tarvitse istua kanssasi vessassa!). Mieleistä tekemistä (herkun etsiminen ja syönti, aivojumppalelu, uusi lelu, nukkuminen) kannattaa järjestää niin, että koira sen avulla oppii mieltämään yksinolon, vaikka vain toisessa huoneessa, miellyttävänä ja turvallisena.

Yksin jäämisestä ja koiran luokse palaamisesta ei kannata tehdä suurta numeroa. Kun lähteminen ja palaaminen tapahtuu rauhallisesti, koiran vireystila ja samalla stressitaso ei nouse niin paljon. Koira pystyy suhtautumaan tilanteeseen rauhallisemmin, eikä se opi yhtä helposti ennakoimaan yksin jäämistä. Lähtösignaaleja (ulkovaatteiden ja kenkien pukeminen, avainten/kassin esille ottaminen, ulko-ovelle ja siitä ulos meneminen) voi myös tehdä ilman että lähtee pois, ja näin totuttaa koiraa suhtautumaan näihin rauhallisesti ja välinpitämättömästi.

Koiran ongelmakäytöksen tulokset (pissat ja kakat, rikotut tavarat) kannattaa korjata pois niin että koira ei ole paikalla. KOIRAA EI TULE KOSKAAN RANGAISTA TIHUTÖISTÄ KOTIIN PALATESSA! Sillä voidaan jopa pahentaa yksinolon ongelmaa.

Miten yksinolo-ongelmaa ja eroahdistusta voi hoitaa?

Yksinolo-ongelma voi helpottua tai poistua jopa itsestään koiran varttuessa (kun kysymys on pennusta tai nuoresta koirasta), koiran saadessa kaverin (esim. toinen koira), tai aktiviteetin lisääntyessä, mikäli syynä on ollut pitkästyminen. Jos haukkuminen tai muu ääntely johtuu reagoimisesta ulkoiseen ärsykkeeseen (koira näkee tai kuulee jotain ulkoa johon reagoi) ärsykkeen poistaminen tai opettelu haukkumattomuuteen voi ratkaista ongelman.

Mikäli koiran ongelmakäytös on muodostunut osin tavaksi, tai laukaisevaa tekijää ei voida poistaa, saattaa ongelman ratkaisu kestää pidempään ja vaatia enemmän vaivaa. Silloin koiralle pitää opettaa uusi tapa toimia tilanteessa, tai esim. siedättää koira laukaisevaan tekijää kohtaan.

Eroahdistus ei poistu itsestään, vaan yleensä pahenee jos sitä ei johdonmukaisesti hoideta. Eroahdistuksen hoidossa ei riitä että koira opetetaan yksinoloon, vaan ahdistuksen taustalla oleva pelkoehdollistuminen pitää saada kuriin. Hoitosuunnitelma perustuu pitkäjänteiseen harjoitteluun ns. eroahdistusterapiaan, ja vaatii usein jopa asiantuntija-apua. Terapiassa edetään koiran ehdoilla, ja pienin askelin, ja siihen tulee koko perheen sitoutua. Joskus lääkityksellä voidaan tukea terapiaa, mutta lääkitys pelkästään ei ratkaise ongelmaa.

 

Eroahdistus barbeteilla

Eri asteisia yksiolo-ongelmia ja eroahdistusta voi esiintyä kaikilla koiraroduilla, varsinkin niillä, jotka on jalostettu toimimaan läheisesti ihmisen kanssa. Mielestäni siitä, että barbeteilla esiintyisi varsinaista eroahdistusta mitenkään erityisen paljon, ei ole näyttöä. Myös omistajille suunnattu barbet-kysely (79 vastausta) tukee tätä käsitystä (kuva). Ongelma käyttäytymiset olivat pääosin melko lieviä, ja melko suurelta osin pentuna esiintyneitä. Ajoittaista ulvomista/haukkumista ja vinkumista esiintyi jonkin verran. Kukaan ei kuitenkaan ilmoittanut jatkuvammasta ulvomisesta/haukkumisesta.
Koiran ongelmakäytöstä ei voi vähätellä vaikka se ei eroahdistuksen tasolle nousekaan. Ympäristölle koituva haitta esim. haukkumisesta voi olla iso ongelma etenkin kerrostalossa, ja jatkuva omaisuuden rikkominen voi käydä omistajan hermoille (ja kukkarolle) ja olla vaarallista koiralle itselleenkin. Tästä syystä barbet, kuten minkä tahansa rotuinen koira, kannattaa huolella opettaa yksinoloon ja hyville tavoille jo pentuna. Ja jos ongelmia ilmenee, niihin kannattaa puuttua ajoissa, tarvittaessa jopa asiantuntijan avustuksella.